Veronika päättää kuolla

Loistavaa asiakaspalvelua Makuunista! Kysyin lokakuussa milloin kyseinen elokuva mahtaa tulla vuokralle kun se ei selvästikään ole tulossa teatterilevitykseen. Eilen sain asian tiimoilta taas postia jossa kerrottiin että elokuvan julkaisupäiväksi on varmistunut 10.3.2010. Kiitoksia!

Päätin että enempää en elokuvasta haluakaan tietää. Odotan kiltisti viikolle 10 ja haen elokuvan sitten vuokraamosta. Toki oli pakko googlata vähän kuvia mutta niitäkään ei löytynyt paljon. Ja elokuva on julkaistu sentään Cannesissa toukokuussa...

Toinen elokuva jota odotan on Jos Rakastat (ehdottomasti teatterissa). Lisäksi olen ihan varma että sunnuntaina näin toisenkin mielenkiintoisen trailerin mutten muista minkä...

Julie & Julia

Joitakin hyviä asioita kannattaa odottaa kauan. Sunnuntaina pääsin vihdoinkin katsomaan Julie & Julian koska se vielä sattui menemään Helsingissä. Leffaseurana oli äiti ja kanssakatsoja. Äitiin se taisi upota paremmin kuin kanssakatsojaan koska äiti on (mm.) suuri Meryl Streep-fani.

Pystyykö joku kertomaan oliko elokuva jo hetken poissa Helsinginkin saleista ja tuliko se takaisin vain joululoman ajaksi vai kuvittelenko minä?

Elokuva oli todella hyvä! Ja vaikka kerrankin istuin penkissä ilman mitään naposteltavaa RUOKAleffassa niin missään vaiheessa ei ruvennut vesi valumaan suupielistä. Tosin elokuvalla on sellainen vaikutus että tekisi mieli ostaa Julia Childin kirja ja alkaa kolistelemaan kattiloita ja patoja.

Muistaakseni kyllä itkin Sinulle on postia elokuvassa ja nauroinkin pariin kertaan. Ihan samalle tasolle Julie & Julia ei yltänyt.

Ja Julia Childin kirjan sijaan taidan tarttua ensin Julie Powellin kirjaan.

Chocolate Chip Cookies with a Twist

Leffablogihan tämä on mutta näitä vilisee aika monessa amerikkalaisessa leffassa (heti kun vinkkaatte ei-amerikkalaisen leffaruoan niin lupaan kokeilla sitä). Kaapista löytyi aineet ja netistä ohje joten dataa:

2 dl margariinia
1.6 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeri
2.8 dl vehnäjauhoja
0.5 tl ruokasoodaa
0.5 tl suolaa
2 dl taloussuklaamuruja
0.5 dl mantelirouhetta

Lämmitä uuni 200C

Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna ja sen jälkeen vaniljasokeri. Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola ja sekoita ne taikinaan. Lopuksi lisää keskenään sekoitut suklaahiput ja manteli.

Laita leivinpaperille pieniksi pyöreiksi nöttösiksi, n. 9 per pelti koska keksit leviävät. Paista uunissa 8-10 min. (Jenkkiohjeen mukaan tästä olisi pitänyt tulla 12 keksiä mutta minä sain ainakin 20)

***

Nimi on "with a twist" koska minulla ei ollut 2.5 dl suklaata joten korvasin osan mantelilla. Ohjeessa oli myös yhtä paljon fariinisokeria (jota meillä ei myöskään ollut kaapissa) ja valkoista sokeria. Lisäksi vähensin rasvan määrää puolella desilitralla. Ruokasooda on juuri se aine joka saa amerikkalaiset suklaakeksit maistumaan amerikkalaisilta suklaakekseiltä. Kolme kekseistä hävisi kanssakatsojan suuhun 10 minuutissa.

Sinällään omituista että kirjahyllystä löytyy sekä Frendien että Täydellisten Naisten keittokirjat ja kummassakaan ei tätä ollut. No joo, TN:ssä oli kyllä keksiresepti johon laitetaan suklaanpalasista silmät ja suu mutta se ei ollut ihan mitä olin hakemassa.

Suositellaan  syötväksi Wonderlandin aikana. Minä kun en uskalla Hohtoa katsoa.

Matkailumainoksia

Viime viikonloppuna telkkarista tuli Russel Crowen tähdittämä Mainio vuosi. Taas yksi elokuva joka on mennyt minulta ihan ohi. Arvelin sen kuitenkin olevan edes katsottava joten asettauduin TV:n eteen. Ja se olikin. Kelpo elokuva!

Jotenkin siitä vaan tuli kovasti mieleen eräs toinen hyväntuulenelokuva. Nimittäin Toscanan auringon alla. Kummassakin on kyse aikuisten ihmisten kasvamisesta, ja vielä ulkomailla, ja vielä tarkemmin Etelä-Euroopassa, postikorttimaisemissa.

En suosittele kumpaakaan elokuvaa matkakuumeisille. Ja vaikka kumpikin on melko imelä ja useat kohtaukset aika arvattavia niin kuitenkaan allekirjoittanut ei arvannut kummankaan loppua. Joku romanttiseen tyttöleffaan varautunut voisi jopa pettyä.

Mäkin haluan talon Italiasta tai viinitilan Ranskasta!

Paras leffaherkku?

Jenkkilässä tutustuin party snacksiin nimeltä Muddie buddies tai Puppy chow. Tai oikeastaan nimen sain selville vasta kun Googlasin reseptiä mutta tutustuin tähän vaihto-oppilasvuoden aikana koska tätä tarjotaan KAIKISSA juhlissa, varsinkin jos paikalla on lapsia.

Jokaiselle äidillä on kai "salainen" resepti tähän mutta luulisin että ne ovat kaikki lähes samoja. Jenkit käyttävät valmistukseen Chex Mix-pussia jota ei valitettavasti kai saa Suomesta. Sekaan voi siis laittaa murojen lisäksi myös suolaisia snacksejä (jos pitää suolaisen ja makean kutkuttavasta yhdistelmästä)!

Isot klimpit eivät haittaa mitään, saatat tehdä jonkun herkkusuun hyvin onnelliseksi.

Koiranruokaa

12 dl mitä tahansa muroja (tähän käytin Råg Frasin ruismuroja, kun ne on niin terveellisiä)
(1 dl maapähkinävoita)
2,5 dl taloussuklaata
0,3 dl voita tai margariinia
2 dl tomusokeria
0,5 tl vaniliinisokeria

En viitsinyt ostaa kaupasta purkillista maapähkinävoita vain tätä kokeilua varten joten jätin sen tylysti pois. Jos kaapistasi löytyy sitä, niin vähempikin suklaa riittää (vaikka 1,25 dl).

1. Varaa lähettyville iso kulho (mitä isompi sen parempi), mittoja, pari lusikkaa, nuolija, kauha (mitä isompi sen parempi), leivinpaperilla vuorattu uunipelti ja ISO MINIGRIP-PUSSI.

2. Sulata suklaa (ja maapähkinävoi) ja rasva kattilassa vesihauteessa. Kaada sillä aikaa murot suureen kulhoon (oikeasti, mitä isompi sen parempi).

3. Kun suklaa on sulaa ota se pois liedeltä ja sekoita joukoon vaniliinisokeri. Jos suklaa ei tunnu sulavan (eli viruu kulhon pohjalla mattapintaisena klönttinä) lisää vähän rasvaa. Suklaan kuuluu olla melko juoksevaa ja kiiltäväpintaista.

4. Kaada suklaa murojen päälle ja sotke ne varovasti (tässä kohtaa olet sitä iloisempi mitä suuremman kulhon löysit). Muista hengittää. Suklaa ei jähmety vaikka otteesi olisikin hellemmät (saat vain suklaisia muromuruja jos käytät lusikkaa Rambon tavoin).

5. Kun ainesosat ovat jotakuinkin seonneet ota käteesi iso kauha ja lapa murot minigrip-pussiin. Kaada tomusokeri perään. Sulje pussi. Ravista (kivaa!!!). Tässäkin kohtaa saa olla hellä. Kun kaikki murot ovat saaneet valkoisen pinnan kaada ne uunipellille. Anna jäähtyä.

Puolitin jenkkiohjeen mutta jos syöjiä on paljon ja varsinkin jos he tulevat eri aikaan kannattaa herkkuja tehdä isompi satsi (ja piilottaa osa).

Herkullista leffailtaa!

Leffatuulella

(kysymykset napattu MeNaiset-lehden leffasivulta)

Elokuva, jonka näit viimeksi?
Tähtien sota IV - Uusi toivo. Puuhasin kaikkea muuta välissä mutta tuossa leffassa on se hyvä puoli että voin palata takaisin sohvalle ja tietää tasan tarkkaan missä mennään.

....josta pidät eniten?
Kävin katsomassa Kiukun paremman puolen äidin kanssa ja koska se puhutteli minua sen hetkisessä tilanteessa lähdin teatterista yhtä aikaa itkien ja nauraen.

...joka sai hyvälle tuulelle?
Juno oli todella hyvin tehty pieni elokuva.

...jonka menet katsomaan seuraavaksi?
Toivottavasti Julie & Julia vielä tällä viikolla.

Rakkautta ennen aamua

Viime lauantaina museologian luennon jälkeen halusin katsoa jotain tuttua ja turvallista. Sellaista joka tuudittaisi kivasti uneen ilman että sen katsominen vaatisi ihan hirveästi.

Joten valitsin hyllystä Ethan Hawken ja Julie Delpyn klassikon. Juusokaan ei ollut tätä nähnyt. En kyllä odottanut että elokuva muuttaisi Juuson maailman mutta ehkä se ainakin kasvattaisi kulttuurikuntoa.

Minäkin löysin elokuvat aika myöhään. Vasta kun jatko-osa oli kaupassa ostin molemmat ja rakastuin. Minuun tehosi roolihahmojen pohdinnat ja dialogi. Varsinkin kuoleman pohtiminen ja Celinen toteamus että hän pelkää kuolemaa ihan joka hetki upposi.  Sinä vuonna kun löysin elokuvan tuo oli ihan totta minunkin kohdallani. Vasta ET-opinnot tänä vuonna ovat tuoneet jonkinlaisen rauhan.

Vaikka juuri painavan dialogin takia elokuva ei ehkä olekaan kaikkien mielestä "helppo" niin yksi kaupunki, yksi ilta ja kaksi hahmoa tekevät sen seuraamisesta nautittavaa. Ihan kuin vajoaisi lämpimään kylpyyn.

Lisäksi elokuvaa ei millään voi muistaa alusta loppuun joten sen katsominen on ahaa-elämystenkin takia ihanaa.

Sunnuntaina tulikin sitten toinen vanha ystävä (Star Wars: Episodi IV - Uusi toivo) jonka katsoin ala- ja yläasteikäisenä puhki. Väitän että pystyn yhäkin vaivatta täyttämään dialogin jos televisiosta menee ääni. Lempparini ovat osat IV ja VI. Uudempien haukkumisen taidan jättää ihan omaan postaukseen.

Jos mä unohtaisin aina illalla...

Viime lauantaina ei jaksettu taas lähteä Makuuniin (lievä pelko siitä että rupeavat suosittelemaan meille elokuvia heti kun astumme ovesta sisään...).

Joten päätin että Nelosen Aina eka kerta saa kelvata. Kun se alkoi tajusin että olen katsonut sitä jo ennenkin. Ja kun mursu oksensi niin tajusin että tähän lopetin viimeksi. Kannatti sinnitellä. Kun Lucylle selvisi ensimmäisen kerran että jotain oli vialla muuttui elokuva katsomisenarvoiseksi.

Ohjaajana olisin kyllä jättänyt Ulan ja Alexan  elokuvasta (mä oon tosi tylsä tosikko enkä kestä huonoja vitsejä) ja kääntynyt vaikka vahvasti draaman puolelle (onko muka Perhosvaikutus tai Kuudes aisti yhtään sen uskottavampi?). Elokuva herätti paljon pohdittavaa. Kuten esimerkiksi "Jos multa menisi muisti joka ilta niin yrittäisitkö sä hurmata mut joka päivä vai etsisitkö jonkun toisen?"

Ja sen että jos tilanne olisi realistinen kumpi toimisi oikein: isä ja veli vai Adam Sandler? Ja miten hirveän vaikea Lucyn tilanne olisi.

Ei nyt mitenkään maata järisyttävä elokuvana mutta tykkäsin ajatusleikistä. Ja tykkäsin Drew Barrymoresta (ja noista hiuksista). Ja oikeasti ehkä paras Adam Sandlerin elokuva ikinä!

Burn After Reading (7.11.)

Viikko sitten aikaa oli katsoa vain yksi elokuva joten Makuunissa valinta oli hankalampi. Kahden vuokraleffan taktiikka perustuu nimittäin myös siihen että sitten toinen saa olla tyttömäisempi (ja toinen vaikka mäiskettä) ja kumpikin pysyy onnellisena.

Mukaan lähti siis vain Burn After Reading. Voi ei, olisin halunnut tykätä. Ehkä en ole vaan tarpeeksi fiksu. Yksikään Coenien elokuva ei ole päässyt elämäni parhaimpien leffojen listalle. Olen kyllä yrittänyt...

 

P.S. Viivi ja Wagner

Ensimmäinen joululahja

Siivoan Juuson toimistolla kerran viikossa. Vaikka panokseni itse firmaan onkin melko vaatimaton niin työssä on etuina illanistujaisiin osallistuminen (firmassa on joitain ihan mahtavia tyyppejä) ja joka vuotinen joululahja:

Tämä taitaa vaan olla viimeiseni...

Halloween leffoja

Vaikka Makuunissa olikin osaelokuvista merkitty tänä viikonloppuna kurpitsatarroilla (= puoleen hintaan) niin täysin en antanut sen vaikuttaa vuokraamiseen. Coraline tosin oli moinen kurpitsa-elokuva mutta tietenkään en vuokralle saanut sitä kurpitsa-koteloa.

Coraline oli hyvä! Ihanan kiero ja olisi varmaan kestänyt (ja tarvinnutkin) useamman katselukerran. Kuten näkyy niin en jaksanut odottaa että se saisi kaverikseen jonkun toisen piirretyn elokuvan. Aina kun käyn Makuunissa on pakko ottaa kaksi elokuvaa. Yhden vuokraaminen tuntuu turhalta. Tosin yritän kyllä katsoa ettei kahden leffan kanssa tule istuttua kuutta tuntia tv:n edessä. Eli Australia varmaan lähtee joskus mukaan yksinään. Ihan kohta.

Angels & Demons oli parempi kuin Da Vinci Koodi. Tosin kirjan lukemisesta on jo tovi joten olin sopivasti unohtanut tapahtumat (toisin kuin ensimmäisen elokuvan kohdalla). Elokuva meni kyllä sellaista vauhtia että mietin pysyykö kirjan lukematon kanssakatsoja perässä.

Tykkäsin Vatikaaniin sijoittuvasta juonesta. Tykkäsin katsella tuttuja maisemia. Tykkäsin Ewan McGregorista. En tykännyt lopusta. Silti: parempi kuin kirja! Parempi kuin Da Vinci Koodi.

P.S. En ole vieläkään käynyt katsomassa Michael Jacksonia koska elimistö on arponut tiistaista sairastunko vai en...

The Illusionist

Lauantai-iltana kaivoin äidin digiboksin kätköistä jo huhtikuussa tallennetun Silmänkääntäjän ajatuksella että "katsotaan nyt tämä pois viemästä tilaa". Elokuva oli juuri sopiva koska rankan päivän jälkeen kaipasin jotain joka vangitsee minut telkkarin eteen ennen nukkumaan menoa.

Ensinnäkin elokuvan kuvaus oli kaunis. Välillä tuntui kuin olisi astunut impressionistiseen tauluun. Varsinkin metsäkohtaukset muistuttivat paikoin elokuvaa The Village. Jessica Biel tuo mieleen Seitsemännen taivaan (eikä hyvällä). En pysty enää katsomaan kyseistä sarjaa ilman väänteitä mutta yläaste/lukioikäisenä se oli vielä suht kova juttu perhekuvauksellaan. Kuitenkaan tässä elokuvassa VERKKOkalvoilla ei kuitenkaan pyörinyt koko ajan Mary Camden joten melko onnistunut suoritus. Edward Norton toisaalta on tehnyt parempiakin elokuvia...

Juoni oli hyvä ja loppu yllätti ainakin minut. Tosin elokuvan syvin tarkoitus ei selvinnyt siltikään. Tosin ei sen aina tarvitse olla syvää ja mietteitä aiheuttavaa. Lauantaina halusin vain hyvän elokuvan. Tähän arvioonkaan en googlannut muiden mielipiteitä koska joskus se oma mielipide on ainoa jolla on väliä.

Robbien keikalla en ollut ja vieläkin arvon olenko lauantaina This is it!-elokuvan esityksessä...

Michael vai Robbie? Robbie vai Michael?

Maanantaista asti olen pohtinut mihin rahani pistän. Jos ne nyt siis johonkin pitää pistää. Finnkinossa on tässä kuussa kaksi suurta tapausta: Robbie Williamsin livekeikka ja Michael Jacksonin viimeinen (?) elokuva. Kummatkin pitäisi mennä katsomaan jo pelkästään huomioarvon vuoksi. Tilanne nyt on vain se että yritän elää maltillisesti joten päätin että vain toinen. Mutta kumpi?

Robbieta pääsee siis katsomaan livenä kun Finnkino näyttää 20.10 herran Lontoon keikan. Robbie on mielettömän hyvä live-esiintyjä. Voin sanoa näin koska olin Helsingin keikalla. Konsertit tosin ovat niin loppuunhiottuja että niiden täytyy olla käsikirjoitettuja. Joka ei haittaa koska Robbien karisma täyttäisi helposti useammankin Hartwall Areenan kerrallaan, käsikirjoitettu tai ei. Jyväskylään saa ainakin vielä lippuja.

28.10 on puolestaan Michael Jacksoninista kertovan This is It!-elokuvan ensi-ilta. Elokuvaa näytetään vain 2 viikkoa. Olin suunnitellut että Halloween voisi olla hyvä päivä mennä katsomaan elokuva. Elokuva sisältää materiaalia surullisen kuuluisalta keikkatreeniltä maaliskuulta kesäkuulle. Trailerin perusteella katsomisen arvoinen, ja juuri valkokankaalta. Onko muuten yksikään traileri ollut sen näköinen että tuota ei kannata mennä katsomaan? Nehän on mainoksia.

Asiassa on kaksi ongelmaa. Konserttien livetaltioinnit eivät ole koskaan hyviä. Korjaan: olen nähnyt elämässäni yhden hyvän konserttitaltioinnin mutta siinä hyvyys ei tainnut johtua itse taltioinnista vaan fanituksen asteesta. Joten olen ihan varma että Finnkinossa konsertin katsominen on jotenkin kolkkoa. Jotain on pakko jäädä Lontooseen Robbien luo.

Michael Jacksonin suhteen ongelma on se että liput eivät ole menneetkään juurikaan kaupaksi. Minun himoitsemaani näytökseen on tähän mennessä ostettu 7 lippua. 7! Joten joko kaikki muut tietävät että se on huono tai ovat kurkkua myöten täynnä Michael Jacksonia.

Koska minua ei hirveästi haittaisi istua vaikka tyhjässä salissa niin vaaka alkaa kallistua Michaelin puoleen. Vaikka houkutus saada toinen puolisko vihdoinkin "live"keikalle on myös aika suuri.

Ruokaelokuvia

Viikko sitten innostuin kokeilemaan paistettuja vihreitä tomaatteja - koska väitän ettei lempiruokaa voi tietää ennen kuin on kokeillut kaikkia maailman ruokia. Eikä Juuso ollut näitä syönyt. Meillä kotona näitä tehtiin ensimmäisen kerran elokuvan Paistetut vihreät tomaatit innoittamina. Leffan lopussa tekstien seassa kun on reseptikin mutta sitä en netistä löytänyt. Monta muuta reseptiä kyllä. Maistuu parhaalta suoraan pannulta, ei kannata lämmittää seuraavana päivänä mikrossa. 

Innostuin sitten listaamaan muitakin ruokaelokuvia. Näkemättä on Julie & Julia ja Rottatouille. Chocolat on tietenkin "ruoka"elokuva numero yksi. Mutta sitten pää lyö tyhjää. Mitäs muita löytyy? Ihan varmasti ruoka on ollut keskiöissä muissakin elokuvissa. Onhan se tärkeällä paikalla jopa sellaisissa tv-sarjoissa kuin The Sopranos ja Täydelliset naiset.

Pari huonoakin on tehty. En suosittele elokuvia Simply Irresistible tai Woman on Top. Sarah Michelle Gellar Prinze on taitanut tehdä muutaman muunkin huonon mutta Penelope Cruz?

Rupeaa mietityttämääm onko Sarah jäänyt kasvojensa vangiksi. Näyttelemään ikuisesti nuoria naisia? Tai kauhuleffojen uhreja? IMDb:tä tonkimalla huomasin että Buffy näyttelee pääroolin Paulo Coelhon Veronica päättää kuolla-kirjan filmatisoinnissa. Julkaistaan Ruotsissa tämän kuun lopussa. Koskakohan meillä? (ja missä muodossa)

Olen jaksanut lukea yhden Coelhon kirjan loppuun asti. Elokuvan nyt jaksaa (lähes) aina katsoa.

Aikuisten animaatiot

Ainoa (vai viimeisin?) tähän kategoriaan kuuluva jonka olen nähnyt oli Corpse Bride. Siis oikeasti! Tosin se nyt ei tuottanut vaikeuksia jos kerran äänessä oli Johnny Depp. Tykkäsin kyllä vaikka se olikin aika kiero ja monen mielestä varmaan kammottava. Mutta oma vika jos eksyi Tim Burtonin elokuvaa katsomaan.

Rakastan Burtonin elokuvia ja siksi odotankin Alice in Wonderlandia kuin hullu puuroa. Viime viikon perjantaina tosin minulle selvisi puolivahingossa että teattereissa menee parhaillaankin Burton-elokuva. Jos siis asuu Helsingissä tai Tampereella. Toivon kovasti että Jyväskylään saataisiin uusi, isompi ja ehompi Finnkino jottei aina tarvitsisi nuolla näppejään.

9 kertoo nukeista jotka on kaikenlisäksi käsintehdyn näköisiä (käsittääkseni elokuva kuitenkin on animaatio). Elokuvaa ei kuitenkaan ole kehuttu juonellisesti hyväksi mutta kyllähän se lainata pitää kunhan vuokraamoon kerkeää. Samalla kerralla voisi lainata toisenkin animaation.

Coraline tämän olisin halunnut nähdä teatterissa mutta satuimme olemaan Espoossa sukulaisten lastenvahteina enkä ollut ihan varma sopiko se lapsille joten tämä jäi katsomatta. Arvostelujen mukaan tämän pitäisi olla parempi kuin 9.

Mitäs muita aikuisten animaatioita on tehty? Ja Shrek tai Ice Age eivät tosiaankaan kuulu niihin vaikka saa aikuiset näihinkin  tulla.

Wool 100%

Yksi elokuva joka on minulle lähes pakkomielle on japanilainen Wool 100%. Koska elokuvaa saa vain Japanista ja Yhdysvalloista niin en uskalla tilata sitä esimerkiksi Amazonista. Jotta sen voisi myös katsoa.

Pakko nähdä! Elokuva kertoo kahdesta sisaresta (jotka keräävät kaiken löytämänsä kotiinsa aarteiksi) ja tytöstä joka neuloo punaista villapaitaa (joka löytyi lankakorin kanssa). Vain purkaakseen sen kiljuen aina kun on melkein valmis. Juoni voi siis olla länsimaiselle vaikea ymmärtää (ehkä ei kuitenkaan länsimaiselle neulojalle) mutta kuten kaikissa japanilaisissa elokuvissa; kuvauksellisuus korvaa paljon.

Pitää varmaan lähteä Japaniin. Sieltä kun saa ihanaa lankaakin.

Kuvat otin aikoja sitten luvatta ja väkivalloin elokuvan japanilaisilta sivuilta.

Mammutti

Eilen vuokraamossa mieleni ei tehnyt katsoa komediaa (Burn After Reading) eikä tyttöleffojakaan (Herttuatar). En myöskään vieläkään ottanut mukaan Australiaa koska sen pituus pelottaa minua. Tartuin Mammuttiin koska sen juliste on houkutellut minua jo pari viikkoa Makuunin ovessa.

Huippuhyvä! Jättegut! Yllätyshyvä!

Berliinin elokuvafestivaaleilla se ei saanut kovin hyvää vastaanottoa mutta mielestäni se kuvaa täysin osuvasti nykypäivää. Kiireiset vanhemmat, urapaineet vs. perhe-elämä. Vaikkei oma insinööri teekään tietokonepelejä tai lentele pitkin maailmaa (sellaisenkin tunnen) niin silti se osui ja upposi. Näyttelijät olivat tosi hyviä. Tosin aina kun katson Michelle Williamsia ruudulta tulee jotenkin mieleen "Heath Ledgerin leski" enkä saa sitä mielikuvaa ravistettua. Ärsyttävää. Michelle kun on hyvä ihan omillaan. Mieluummin muistelisin vaikka Dawson's Creekiä.

Pakko tunnustaa etten ole nähnyt Lilja 4-everiä ja Fucking Åmålistakin vain pätkiä. Ne siis pakko nähdä-listalle.

Patrick Swayze (18.8. 1952 - 14.9. 2009)

Jos joku ei ole vielä Facebook-päivityksenä saanut tietoa niin Patrick Swayze kuoli eilen Los Angelesissa. (Törkeää kyllä ettei uutiset tule enää iltapäivälehtien nettisivuilta, tai radiosta niin kuin vielä kun Diana kuoli, vaan sosiaalisesta mediasta)

Itse en ole koskaan kuulunut Patrick Swayzen faneihin enkä oikein hehkuttanut Dirty Dancingiäkään. Hyvä leffa mutta ei nyt sen kummempi. Tosin ymmärrän että kaksikymmentä vuotta sitten se saattoi ollakin jotain uutta ja rohkeaa. Minulle Swayzen merkittävin rooli oli ehkä TV-sarjassa North and South. Katsottiin sitä äidin kanssa telkkarista 90-luvun puolessa välissä. Ja äidin kirjahyllystä löytyy jopa kirjatkin odottamassa että ehtisin joskus lukea huvikseni (yläasteella en olisi vielä pystynyt lukemaan sotakirjoja englanniksi vaikka halusinkin että ne ostetaan).

Voin nyt keksiäkin mutta muistaakseni näin sarjan DVD-boksina Anttilassakin. En ole uskaltanut ostaa  sitä koska pelkään että fanitin sitä vain sen takia kun fanitin silloin kaikkea muutakin. Että moinen siirappi ei enää uppoaisi. Täytyy ehkä testata.

Ainakin CDON.COM myy sarjaa nimellä Jaettu maa

Watchmen

Vuokrattiin tämä elokuva elokuun alussa. Hyvä, koska olisi ehkä pitänyt ensimmäisen kerran lähteä elokuvateatterista kesken pois.

Elokuva oli nimittäin järjettömän ahdistava (pahempi kuin Batman) ja minun oli pakko vaatia sen keskeytys yöllä. Tätähän on kehuttu hyväksi toimintaleffaksi juuri sen takia että se on paljon synkempi kuin X-Men tai muut uudet toimintaleffat. Ja kannen perusteella odotin juuri jotain X-Meniä. Toiminta on kivaa mutta en halua tulla masennetuksi elokuvissa. Voi myös johtua perhesyistä etten oikein kestänyt tätä mutta ei mennä niihin nyt.

Toinen elokuva jonka olen elämässäni keskeyttänyt (yleensä hermostun siitäkin jos otetaan jääkaappi/vessataukoja koska draaman kaari katkeaa) on The Talented Mr. Ripley. En tiedä johtuiko se siitä että katsoin sen yksin Yhdysvalloissa, olohuoneessa jossa oli valtavat verhottomat ikkunat tielle päin. Vai olinko vain nyssy vuonna 2000 (vai olenko yhä?)

Mutta niille varmaan kelpaa jotka yleensä pettyvät elokuvissa kuten X-Men.

Tulossa

Yksi elokuva jonka haluaisin nähdä on Julie & Julia. Koska äitini on suuri Meryl Streep-fani, ajattelin mennä katsomaan sen pääkaupunkiseudulle. Saa tosin nähdä koska elokuvan ensi-ilta on 2.10.

Oli jo aikakin että elokuvissa on bloggaajia! Olen odottanut sitä jo tovin mutta totuus kai on että tarvitaan todella hyvä aihe ennen kuin meistä saa kunnon elokuvan. Kuka tahansa muoti/neulebloggaja ei vedä kansaa elokuvateatteriin. Salaisen puhelintytön päiväkirjatkin taipuivat ehkä parhaiten TV-sarjaksi mutta siinäkin oli unohdettu bloggaus kokonaan.

Tosin ohjaaja Nora Ephron on ratsastanut ennenkin päivän kuumalla perunalla. Kuitenkin siinä loistavasti onnistuen. Odotukset ovat siis suuret mutten taida uskaltaa viedä miehiä katsomaan tätä elokuvaa.

Julie & Julian juoni on nerokas ja perustuu kahteen oikeaan ihmiseen (jos kukaan bloggaja nyt on oikeasti "oikea"). Julia Child muutti Ranskaan, alkoi tylsistyttyään opetella kokkaamaan ja kirjoittaa keittokirjoja ja menestyi niillä kotimaassaan Yhdysvalloissa. Julie Powell tylsistyi, alkoi toteuttaa Childin reseptejä ja menestyi bloggaamalla onnistumisistaan ja varsinkin epäonnistumisistaan. Child ei huhujen mukaan juurikaan arvostanut Powellin projektia. Julien blogi löytyy netistä mutta 2000-luvun alun blogina se ei ole kovin toimiva ja allekirjoittanutkin joutui etsimään ensimmäisen merkinnän.

Voi tosin olla että Child oli vain syntynyt aivan liian aikaisin (vuonna 1912) ymmärtääkseen blogeja ja nykyistä "kuuluisaksi vaikka bloggamalla"-kulttuuria.

Kuvat otin IMDb:stä

Tavallista huonompi mäihä?

Vantaalla kun kävin niin tuli tilaisuus vuokrata tyttöleffoja. Niitä joita ei viitsi avomiehelle näyttää kovin usein mutta äidille kyllä kelpaa.

Mukaan tarttui Kuningattaren sisaren ja Changeling. Kummatkin hyviä leffoja, mutta...

Changeling pomppi muutamassa kohdassa. Sehän nyt on oletettavaa. DVD-levyt ovat paljon herkempiä kuin vanhat VHS:t. Ihmiset jättävät niitä sohvapöydälle ilman koteloa ja tiputtelevat lattialle. Ja usein pienet naarmut aiheuttavat vain niin pieniä hyppäyksiä ettei se juuri haittaa. Kokemus ei tietenkään ole ihan niin täydellinen kuin teatterissa mutta ei se maksakaan niin paljon.

Kuningattaren sisar-levyssä oli taas jotain todella pahasti enemmän vialla. Siitä puuttui suurin osa teksteistä! Henkilöt puhuivat pitkiä pätkiä ja tekstitetty oli vain yksi tai kaksi lausetta. Eikä dialogi ole edes niin nopeaa ettei niitä olisi mahtunut enempää. Kielen vaihtokaan ei auttanut. Itse pysyin perässä mutta vähän harmitti äidin puolesta vaikka väittikin pärjäävänsä ihan hyvin (onneksi oli englanninkielinen elokuva, ranskalaisessa emme olisi pärjänneet kumpikaan).

Palauttaessani ilmoitin asiasta ja sain kupongin jolla katan seuraavan vuokran.

Hassuinta kuitenkin on etten tiennyt että näin voi käydä. Yksittäisestä levystä puuttuu osa teksteistä! Minä kun luulin että kaikki DVD-levyt ovat identtisiä.

(Changeling oli elokuvana todella hyvä. Kuningattaren sisar vain hyvä sillä Natalie Portmanilta ja Scarlett Johanssonilta olisin vain odottanut vähän enemmän...)

Johnny Depp

Niin kuin mainitsin, Johnny Depp on ehdottomasti lempinäyttelijäni. Yläaste/lukioikäisenä kukkarossani oli lista herran elokuvista, joten videovuokraamossa oli helppo sihdata oikealle kohdalle. Kuitenkin kun tarkastelin katsomiani elokuvia nyt huomasin että ne ovat niitä helppoja.

Nähdyt Johnny Depp-leffat:
Public Enemies
Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street
Pirates of the Caribbean: At World's End
Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest
Pirates of the Caribbean: The Legend of Jack Sparrow
Corpse Bride
Charlie and the Chocolate Factory
Finding Neverland
Secret Window
Once Upon a Time in Mexico
Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl
From Hell
Blow
Chocolat
Sleepy Hollow
The Astronaut's Wife
The Ninth Gate
Fear and Loathing in Las Vegas
Nick of Time
Don Juan DeMarco
Ed Wood
What's Eating Gilbert Grape
Benny & Joon
Edward Scissorhands
Cry-Baby

Näkemättä:
The Libertine
Ils se marièrent et eurent beaucoup d'enfants
Before Night Falls
The Man Who Cried
The Brave
Donnie Brasco
Dead Man
Arizona Dream
Freddy's Dead: The Final Nightmare
Platoon
Private Resort
A Nightmare on Elm Street

L.A. Without a Map

Lempirooli? Nekin on helppoja: Jack Sparrow tai Ichabod Crane.

Johnny Deppkin on aika helppo valinta. Omaperäisempää olisi fanittaa ihan ketä tahansa toista.

Public Enemies (16.8.2009)

Meinasin että kirjoitan tänne vain kerran viikossa mutta saa nähdä...

Sarjaan pakko nähdä- elokuvat. Siis ennen elokuvateatteriin menoa. Johnny Depp on ehdottomasti lempinäyttelijäni joten mikä tahansa Deppin leffa on pakko nähdä-luokkaa. Tosin huomasin eilen että olen nähnyt herralta kaikki ns. helpot elokuvat enkä niitä todella vaikeita. Eli pitää parantaa silläkin saralla. Onneksi on Makuuni.

Elokuva oli ihan hyvä, rahanarvoinen joka tuntuu olevan helpoin kriteeri teatterielokuville. Tosin mietin puolessa välissä että onkohan minulla poliisi/mäiske/murha-yliannostus. Eli pitäisikö ruveta rajoittamaan poliisisarjojen tehokulutusta (tuleeko kesällä muita sarjoja?)? Tuntuu että vasta puolen välin jälkeen elokuvassa oli muutakin tapahtumaa kuin ampumista.

Johnny Depp oli varma ja taitava. Christian Bale oli vähän... hmmm... mitäänsanomaton. Tuli hetkeksi ruudulle, sanoi pari lausetta ja näytti vakavalta. Miehestä ei oikein saanut kiinni. Ei samalla lailla kuin Batmanissa. Marion Cotillard oli todella hyvä! (Myönnän etten jaksanut keskittyä Laululinnussa ollenkaan joten en tiedä oliko se Oscarin arvoinen esitys).

Visuaalisestikin elokuva oli hieno. Loppu oli arvattava mutta eikö ne aina ole näissä?

Unohtuneet elokuvat

Ärsyynnyin eilen kun huomasin että olen viimeisen vuoden aikana nähnyt kaksi elokuvaa joita en ole merkinnyt ollenkaan kalenteriini. En siis ole unohtanut millainen Bond (= rahan arvosta toimintaa) tai Indiana Jones (= naurettava juoni ja liikaa yritystä) olivat, en vain muista koska kävin ne katsomassa.

Muita elokuvaelämyksiä ovat olleet Batman, Operaatio Valkyrie (jonka päivämäärä löytyi siitä toisesta blogista), Benjamin Button & Ice Age III (ensimmäinen 3D-elokuvani). Eilen käytiin katsomassa Public Enemies josta lisää kohta.

En tiedä toimiiko tämäkään. Enkä ole päättänyt lisäänkö tähän myös DVD- tai telkkarileffat. Aika näyttää.