Viime lauantaina ei jaksettu taas lähteä Makuuniin (lievä pelko siitä että rupeavat suosittelemaan meille elokuvia heti kun astumme ovesta sisään...).
Joten päätin että Nelosen Aina eka kerta saa kelvata. Kun se alkoi tajusin että olen katsonut sitä jo ennenkin. Ja kun mursu oksensi niin tajusin että tähän lopetin viimeksi. Kannatti sinnitellä. Kun Lucylle selvisi ensimmäisen kerran että jotain oli vialla muuttui elokuva katsomisenarvoiseksi.
Ohjaajana olisin kyllä jättänyt Ulan ja Alexan elokuvasta (mä oon tosi tylsä tosikko enkä kestä huonoja vitsejä) ja kääntynyt vaikka vahvasti draaman puolelle (onko muka Perhosvaikutus tai Kuudes aisti yhtään sen uskottavampi?). Elokuva herätti paljon pohdittavaa. Kuten esimerkiksi "Jos multa menisi muisti joka ilta niin yrittäisitkö sä hurmata mut joka päivä vai etsisitkö jonkun toisen?"
Ja sen että jos tilanne olisi realistinen kumpi toimisi oikein: isä ja veli vai Adam Sandler? Ja miten hirveän vaikea Lucyn tilanne olisi.
Ei nyt mitenkään maata järisyttävä elokuvana mutta tykkäsin ajatusleikistä. Ja tykkäsin Drew Barrymoresta (ja noista hiuksista). Ja oikeasti ehkä paras Adam Sandlerin elokuva ikinä!
1 kommentti:
Drew on ihana, on aina ollut. Mutta tuo Adam Sandler! Ei hemmetti..olen itsekin katsonut tämän leffan ja yllätyksekseni pidin siitä vaikka romanttiset komediat saavat minut joskus oksentamaan. Sandler on vaan niin hemmetin ärsyttävä, mikähän siinä on..
Lähetä kommentti