Paras leffaherkku?

Jenkkilässä tutustuin party snacksiin nimeltä Muddie buddies tai Puppy chow. Tai oikeastaan nimen sain selville vasta kun Googlasin reseptiä mutta tutustuin tähän vaihto-oppilasvuoden aikana koska tätä tarjotaan KAIKISSA juhlissa, varsinkin jos paikalla on lapsia.

Jokaiselle äidillä on kai "salainen" resepti tähän mutta luulisin että ne ovat kaikki lähes samoja. Jenkit käyttävät valmistukseen Chex Mix-pussia jota ei valitettavasti kai saa Suomesta. Sekaan voi siis laittaa murojen lisäksi myös suolaisia snacksejä (jos pitää suolaisen ja makean kutkuttavasta yhdistelmästä)!

Isot klimpit eivät haittaa mitään, saatat tehdä jonkun herkkusuun hyvin onnelliseksi.

Koiranruokaa

12 dl mitä tahansa muroja (tähän käytin Råg Frasin ruismuroja, kun ne on niin terveellisiä)
(1 dl maapähkinävoita)
2,5 dl taloussuklaata
0,3 dl voita tai margariinia
2 dl tomusokeria
0,5 tl vaniliinisokeria

En viitsinyt ostaa kaupasta purkillista maapähkinävoita vain tätä kokeilua varten joten jätin sen tylysti pois. Jos kaapistasi löytyy sitä, niin vähempikin suklaa riittää (vaikka 1,25 dl).

1. Varaa lähettyville iso kulho (mitä isompi sen parempi), mittoja, pari lusikkaa, nuolija, kauha (mitä isompi sen parempi), leivinpaperilla vuorattu uunipelti ja ISO MINIGRIP-PUSSI.

2. Sulata suklaa (ja maapähkinävoi) ja rasva kattilassa vesihauteessa. Kaada sillä aikaa murot suureen kulhoon (oikeasti, mitä isompi sen parempi).

3. Kun suklaa on sulaa ota se pois liedeltä ja sekoita joukoon vaniliinisokeri. Jos suklaa ei tunnu sulavan (eli viruu kulhon pohjalla mattapintaisena klönttinä) lisää vähän rasvaa. Suklaan kuuluu olla melko juoksevaa ja kiiltäväpintaista.

4. Kaada suklaa murojen päälle ja sotke ne varovasti (tässä kohtaa olet sitä iloisempi mitä suuremman kulhon löysit). Muista hengittää. Suklaa ei jähmety vaikka otteesi olisikin hellemmät (saat vain suklaisia muromuruja jos käytät lusikkaa Rambon tavoin).

5. Kun ainesosat ovat jotakuinkin seonneet ota käteesi iso kauha ja lapa murot minigrip-pussiin. Kaada tomusokeri perään. Sulje pussi. Ravista (kivaa!!!). Tässäkin kohtaa saa olla hellä. Kun kaikki murot ovat saaneet valkoisen pinnan kaada ne uunipellille. Anna jäähtyä.

Puolitin jenkkiohjeen mutta jos syöjiä on paljon ja varsinkin jos he tulevat eri aikaan kannattaa herkkuja tehdä isompi satsi (ja piilottaa osa).

Herkullista leffailtaa!

Leffatuulella

(kysymykset napattu MeNaiset-lehden leffasivulta)

Elokuva, jonka näit viimeksi?
Tähtien sota IV - Uusi toivo. Puuhasin kaikkea muuta välissä mutta tuossa leffassa on se hyvä puoli että voin palata takaisin sohvalle ja tietää tasan tarkkaan missä mennään.

....josta pidät eniten?
Kävin katsomassa Kiukun paremman puolen äidin kanssa ja koska se puhutteli minua sen hetkisessä tilanteessa lähdin teatterista yhtä aikaa itkien ja nauraen.

...joka sai hyvälle tuulelle?
Juno oli todella hyvin tehty pieni elokuva.

...jonka menet katsomaan seuraavaksi?
Toivottavasti Julie & Julia vielä tällä viikolla.

Rakkautta ennen aamua

Viime lauantaina museologian luennon jälkeen halusin katsoa jotain tuttua ja turvallista. Sellaista joka tuudittaisi kivasti uneen ilman että sen katsominen vaatisi ihan hirveästi.

Joten valitsin hyllystä Ethan Hawken ja Julie Delpyn klassikon. Juusokaan ei ollut tätä nähnyt. En kyllä odottanut että elokuva muuttaisi Juuson maailman mutta ehkä se ainakin kasvattaisi kulttuurikuntoa.

Minäkin löysin elokuvat aika myöhään. Vasta kun jatko-osa oli kaupassa ostin molemmat ja rakastuin. Minuun tehosi roolihahmojen pohdinnat ja dialogi. Varsinkin kuoleman pohtiminen ja Celinen toteamus että hän pelkää kuolemaa ihan joka hetki upposi.  Sinä vuonna kun löysin elokuvan tuo oli ihan totta minunkin kohdallani. Vasta ET-opinnot tänä vuonna ovat tuoneet jonkinlaisen rauhan.

Vaikka juuri painavan dialogin takia elokuva ei ehkä olekaan kaikkien mielestä "helppo" niin yksi kaupunki, yksi ilta ja kaksi hahmoa tekevät sen seuraamisesta nautittavaa. Ihan kuin vajoaisi lämpimään kylpyyn.

Lisäksi elokuvaa ei millään voi muistaa alusta loppuun joten sen katsominen on ahaa-elämystenkin takia ihanaa.

Sunnuntaina tulikin sitten toinen vanha ystävä (Star Wars: Episodi IV - Uusi toivo) jonka katsoin ala- ja yläasteikäisenä puhki. Väitän että pystyn yhäkin vaivatta täyttämään dialogin jos televisiosta menee ääni. Lempparini ovat osat IV ja VI. Uudempien haukkumisen taidan jättää ihan omaan postaukseen.

Jos mä unohtaisin aina illalla...

Viime lauantaina ei jaksettu taas lähteä Makuuniin (lievä pelko siitä että rupeavat suosittelemaan meille elokuvia heti kun astumme ovesta sisään...).

Joten päätin että Nelosen Aina eka kerta saa kelvata. Kun se alkoi tajusin että olen katsonut sitä jo ennenkin. Ja kun mursu oksensi niin tajusin että tähän lopetin viimeksi. Kannatti sinnitellä. Kun Lucylle selvisi ensimmäisen kerran että jotain oli vialla muuttui elokuva katsomisenarvoiseksi.

Ohjaajana olisin kyllä jättänyt Ulan ja Alexan  elokuvasta (mä oon tosi tylsä tosikko enkä kestä huonoja vitsejä) ja kääntynyt vaikka vahvasti draaman puolelle (onko muka Perhosvaikutus tai Kuudes aisti yhtään sen uskottavampi?). Elokuva herätti paljon pohdittavaa. Kuten esimerkiksi "Jos multa menisi muisti joka ilta niin yrittäisitkö sä hurmata mut joka päivä vai etsisitkö jonkun toisen?"

Ja sen että jos tilanne olisi realistinen kumpi toimisi oikein: isä ja veli vai Adam Sandler? Ja miten hirveän vaikea Lucyn tilanne olisi.

Ei nyt mitenkään maata järisyttävä elokuvana mutta tykkäsin ajatusleikistä. Ja tykkäsin Drew Barrymoresta (ja noista hiuksista). Ja oikeasti ehkä paras Adam Sandlerin elokuva ikinä!

Burn After Reading (7.11.)

Viikko sitten aikaa oli katsoa vain yksi elokuva joten Makuunissa valinta oli hankalampi. Kahden vuokraleffan taktiikka perustuu nimittäin myös siihen että sitten toinen saa olla tyttömäisempi (ja toinen vaikka mäiskettä) ja kumpikin pysyy onnellisena.

Mukaan lähti siis vain Burn After Reading. Voi ei, olisin halunnut tykätä. Ehkä en ole vaan tarpeeksi fiksu. Yksikään Coenien elokuva ei ole päässyt elämäni parhaimpien leffojen listalle. Olen kyllä yrittänyt...

 

P.S. Viivi ja Wagner

Ensimmäinen joululahja

Siivoan Juuson toimistolla kerran viikossa. Vaikka panokseni itse firmaan onkin melko vaatimaton niin työssä on etuina illanistujaisiin osallistuminen (firmassa on joitain ihan mahtavia tyyppejä) ja joka vuotinen joululahja:

Tämä taitaa vaan olla viimeiseni...

Halloween leffoja

Vaikka Makuunissa olikin osaelokuvista merkitty tänä viikonloppuna kurpitsatarroilla (= puoleen hintaan) niin täysin en antanut sen vaikuttaa vuokraamiseen. Coraline tosin oli moinen kurpitsa-elokuva mutta tietenkään en vuokralle saanut sitä kurpitsa-koteloa.

Coraline oli hyvä! Ihanan kiero ja olisi varmaan kestänyt (ja tarvinnutkin) useamman katselukerran. Kuten näkyy niin en jaksanut odottaa että se saisi kaverikseen jonkun toisen piirretyn elokuvan. Aina kun käyn Makuunissa on pakko ottaa kaksi elokuvaa. Yhden vuokraaminen tuntuu turhalta. Tosin yritän kyllä katsoa ettei kahden leffan kanssa tule istuttua kuutta tuntia tv:n edessä. Eli Australia varmaan lähtee joskus mukaan yksinään. Ihan kohta.

Angels & Demons oli parempi kuin Da Vinci Koodi. Tosin kirjan lukemisesta on jo tovi joten olin sopivasti unohtanut tapahtumat (toisin kuin ensimmäisen elokuvan kohdalla). Elokuva meni kyllä sellaista vauhtia että mietin pysyykö kirjan lukematon kanssakatsoja perässä.

Tykkäsin Vatikaaniin sijoittuvasta juonesta. Tykkäsin katsella tuttuja maisemia. Tykkäsin Ewan McGregorista. En tykännyt lopusta. Silti: parempi kuin kirja! Parempi kuin Da Vinci Koodi.

P.S. En ole vieläkään käynyt katsomassa Michael Jacksonia koska elimistö on arponut tiistaista sairastunko vai en...