Bellissima!

Saavuin juuri elokuvan Nine ennakkoensi-illasta (kyseessä ei ole mikään blogilahja vaan vanhanaikaisesti lähetin tekstiviestin MeNaiset-lehteen ja sain liput).

Ihana! Seksikäs! Raisu!

Tosin heti kun elokuva alkoi piti tunnustaa että vaikka musikaalit ovat yhä lempielokuviani niin se taika joka oli silloin ilmassa kun näin Moulin Rougen ensimmäisen kerran on menetetty. Kaikki mitä sen jälkeen tehdään on auttamatta vain kopioita... Tosin Chicago ylsi aika pitkälle enkä pystynyt päättämään kopioiko tämä elokuva Moulin Rougea vai Chicagoa.

Varmaan se alkoi silloin pienenä kun pystyin seuraamaan tekstitystä ja katsoin My Fair Lady- ja Sound of Music-nauhoitukset kerran toisensa jälkeen. Minua ei haittaa pätkääkään jos päähenkilö purskahtaa laulamaan kesken elokuvan. Päin vastoin! Joskus minunkin tekisi mieli laulaa ruokakaupassa.

Jos saisin päättää huomenna herätessäni ammattini olisin musikaalitähti. Ja jos siis en reväyttäisi paikkoja tanssiessani tuolin kanssa. Penelope on elokuvan Oscar-ehdokas mutta minuun teki suuremman vaikutuksen Fergie. Siis niin suuren etten edes tunnistanut häntä kuin vasta elokuvan loppumetreillä.

Voi jos pääsisi Roomaan... sillä välin elokuva olisi voinut kyllä mässäillä kaupungilla enemmänkin.

Oh, Guido!

Eipäs juupas

Tajusin juuri miksi leffateatteriin lähteminen on nykyään niin hankalaa ja Makuunin kannattaminen niin helppoa...

Pohjustukseksi kerrottakoon että rakkauteni elokuviin alkoi kunnolla kun Helsingin Tennispalatsi valmistui. Vaikka moni nyt irvistääkin ja toteaa ettei ketjuleffateattereissa ole mitään hyvää (todettakoon että entisen Modestyn kahvi oli ehkä kaupungin parasta ja onhan se nyt hienoa että Tennispalatsin museossa on myös leffahulluja kiehtovia näyttelyitä kuten esim. muinoinen Tähtien sota).

Toki toinen ihana leffateatteri on entisen kotipaikkani Tikkurilan Bio Grand. Yhden salin perheyritys! Aika usein tunnen piston sydämessä kun en edes muista koska olen heitä viimeksi tukenut.

Mutta takaisin Finnkinoon. Tennispalatsissa nyt vaan on jotain hienoa, jenkkifiilistä ja saleja vaan on niin mielettömästi ettei edes tiedä mitä kaikkia elokuvia on tarjolla. Joten nyt kun Jyväskylässä yrittää suunnitella leffaan menoa niin ei voi kuin masentua...

Jyväskylän Up in the air-sali:

Helsingin Up in the air-sali:

 

Tiedän etten istu kuin yhdellä penkillä ja että pimeässä salissa ei niinkään ole väliä kuinka monta ihmistä ympärillä istuu... mutta kuitenkin!

Kuka allekirjoittaisi adressin että vihdoinkin saataisiin kunnollinen leffateatteri Jyväskylään? Ei me nyt sentään niiiiiiin pienessä kaupungissa asuta.

Oscar!

Niin kuin täällä kaukana helposti käy, valtaosa Oscar-ehdokkaista oli minulle tuntemattomia. Tietysti joukossa olisi elokuvia jotka olisin ehtinyt näkemään (Up – kohti korkeuksia, Avatar, Kunniattomat paskiaiset, Harry Potter yms. yms.) ja yhden puutteen meinasin lauantaina korjatakin menemällä katsomaan Up in the Airin.

Joten veikkauksien tekeminen on hankalaa ja siksi jätänkin sen tänä vuonna väliin.

Meryl Streepin pääosaehdokkuus oli mukava “yllätys”, samoin George Clooneyn. Mutta koska en ole nähnyt kilpailijoita (enkä vielä Clooneyakaan) niin mahdollisuuksista en sano mitään.

The Imaginarium of Doctor Parnassus joka on ehdottomasti yksi suurin odottamistani elokuvista on ehdolla vain kahteen Oscariin. Ja Avatar taas yhdeksään, joka tekee minusta kamalan moukan. Tai tosi kiireisen. En tiedä. Yleensä tykkään todentuntuisista elokuvista enkä sinisistä tyypeistä.

Jos olet sivistyneempi ja haluat veikata niin mene tänne: Oscar-extrat

OT: Mitä ihmettä tapahtui elokuvalle The Friday Night Knitting Club? Tiedän että käsikirjoittajien lakko pisti sen telakalle mutta...