Chocolate Chip Cookies with a Twist

Leffablogihan tämä on mutta näitä vilisee aika monessa amerikkalaisessa leffassa (heti kun vinkkaatte ei-amerikkalaisen leffaruoan niin lupaan kokeilla sitä). Kaapista löytyi aineet ja netistä ohje joten dataa:

2 dl margariinia
1.6 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeri
2.8 dl vehnäjauhoja
0.5 tl ruokasoodaa
0.5 tl suolaa
2 dl taloussuklaamuruja
0.5 dl mantelirouhetta

Lämmitä uuni 200C

Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna ja sen jälkeen vaniljasokeri. Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola ja sekoita ne taikinaan. Lopuksi lisää keskenään sekoitut suklaahiput ja manteli.

Laita leivinpaperille pieniksi pyöreiksi nöttösiksi, n. 9 per pelti koska keksit leviävät. Paista uunissa 8-10 min. (Jenkkiohjeen mukaan tästä olisi pitänyt tulla 12 keksiä mutta minä sain ainakin 20)

***

Nimi on "with a twist" koska minulla ei ollut 2.5 dl suklaata joten korvasin osan mantelilla. Ohjeessa oli myös yhtä paljon fariinisokeria (jota meillä ei myöskään ollut kaapissa) ja valkoista sokeria. Lisäksi vähensin rasvan määrää puolella desilitralla. Ruokasooda on juuri se aine joka saa amerikkalaiset suklaakeksit maistumaan amerikkalaisilta suklaakekseiltä. Kolme kekseistä hävisi kanssakatsojan suuhun 10 minuutissa.

Sinällään omituista että kirjahyllystä löytyy sekä Frendien että Täydellisten Naisten keittokirjat ja kummassakaan ei tätä ollut. No joo, TN:ssä oli kyllä keksiresepti johon laitetaan suklaanpalasista silmät ja suu mutta se ei ollut ihan mitä olin hakemassa.

Suositellaan  syötväksi Wonderlandin aikana. Minä kun en uskalla Hohtoa katsoa.

Matkailumainoksia

Viime viikonloppuna telkkarista tuli Russel Crowen tähdittämä Mainio vuosi. Taas yksi elokuva joka on mennyt minulta ihan ohi. Arvelin sen kuitenkin olevan edes katsottava joten asettauduin TV:n eteen. Ja se olikin. Kelpo elokuva!

Jotenkin siitä vaan tuli kovasti mieleen eräs toinen hyväntuulenelokuva. Nimittäin Toscanan auringon alla. Kummassakin on kyse aikuisten ihmisten kasvamisesta, ja vielä ulkomailla, ja vielä tarkemmin Etelä-Euroopassa, postikorttimaisemissa.

En suosittele kumpaakaan elokuvaa matkakuumeisille. Ja vaikka kumpikin on melko imelä ja useat kohtaukset aika arvattavia niin kuitenkaan allekirjoittanut ei arvannut kummankaan loppua. Joku romanttiseen tyttöleffaan varautunut voisi jopa pettyä.

Mäkin haluan talon Italiasta tai viinitilan Ranskasta!

Paras leffaherkku?

Jenkkilässä tutustuin party snacksiin nimeltä Muddie buddies tai Puppy chow. Tai oikeastaan nimen sain selville vasta kun Googlasin reseptiä mutta tutustuin tähän vaihto-oppilasvuoden aikana koska tätä tarjotaan KAIKISSA juhlissa, varsinkin jos paikalla on lapsia.

Jokaiselle äidillä on kai "salainen" resepti tähän mutta luulisin että ne ovat kaikki lähes samoja. Jenkit käyttävät valmistukseen Chex Mix-pussia jota ei valitettavasti kai saa Suomesta. Sekaan voi siis laittaa murojen lisäksi myös suolaisia snacksejä (jos pitää suolaisen ja makean kutkuttavasta yhdistelmästä)!

Isot klimpit eivät haittaa mitään, saatat tehdä jonkun herkkusuun hyvin onnelliseksi.

Koiranruokaa

12 dl mitä tahansa muroja (tähän käytin Råg Frasin ruismuroja, kun ne on niin terveellisiä)
(1 dl maapähkinävoita)
2,5 dl taloussuklaata
0,3 dl voita tai margariinia
2 dl tomusokeria
0,5 tl vaniliinisokeria

En viitsinyt ostaa kaupasta purkillista maapähkinävoita vain tätä kokeilua varten joten jätin sen tylysti pois. Jos kaapistasi löytyy sitä, niin vähempikin suklaa riittää (vaikka 1,25 dl).

1. Varaa lähettyville iso kulho (mitä isompi sen parempi), mittoja, pari lusikkaa, nuolija, kauha (mitä isompi sen parempi), leivinpaperilla vuorattu uunipelti ja ISO MINIGRIP-PUSSI.

2. Sulata suklaa (ja maapähkinävoi) ja rasva kattilassa vesihauteessa. Kaada sillä aikaa murot suureen kulhoon (oikeasti, mitä isompi sen parempi).

3. Kun suklaa on sulaa ota se pois liedeltä ja sekoita joukoon vaniliinisokeri. Jos suklaa ei tunnu sulavan (eli viruu kulhon pohjalla mattapintaisena klönttinä) lisää vähän rasvaa. Suklaan kuuluu olla melko juoksevaa ja kiiltäväpintaista.

4. Kaada suklaa murojen päälle ja sotke ne varovasti (tässä kohtaa olet sitä iloisempi mitä suuremman kulhon löysit). Muista hengittää. Suklaa ei jähmety vaikka otteesi olisikin hellemmät (saat vain suklaisia muromuruja jos käytät lusikkaa Rambon tavoin).

5. Kun ainesosat ovat jotakuinkin seonneet ota käteesi iso kauha ja lapa murot minigrip-pussiin. Kaada tomusokeri perään. Sulje pussi. Ravista (kivaa!!!). Tässäkin kohtaa saa olla hellä. Kun kaikki murot ovat saaneet valkoisen pinnan kaada ne uunipellille. Anna jäähtyä.

Puolitin jenkkiohjeen mutta jos syöjiä on paljon ja varsinkin jos he tulevat eri aikaan kannattaa herkkuja tehdä isompi satsi (ja piilottaa osa).

Herkullista leffailtaa!

Leffatuulella

(kysymykset napattu MeNaiset-lehden leffasivulta)

Elokuva, jonka näit viimeksi?
Tähtien sota IV - Uusi toivo. Puuhasin kaikkea muuta välissä mutta tuossa leffassa on se hyvä puoli että voin palata takaisin sohvalle ja tietää tasan tarkkaan missä mennään.

....josta pidät eniten?
Kävin katsomassa Kiukun paremman puolen äidin kanssa ja koska se puhutteli minua sen hetkisessä tilanteessa lähdin teatterista yhtä aikaa itkien ja nauraen.

...joka sai hyvälle tuulelle?
Juno oli todella hyvin tehty pieni elokuva.

...jonka menet katsomaan seuraavaksi?
Toivottavasti Julie & Julia vielä tällä viikolla.

Rakkautta ennen aamua

Viime lauantaina museologian luennon jälkeen halusin katsoa jotain tuttua ja turvallista. Sellaista joka tuudittaisi kivasti uneen ilman että sen katsominen vaatisi ihan hirveästi.

Joten valitsin hyllystä Ethan Hawken ja Julie Delpyn klassikon. Juusokaan ei ollut tätä nähnyt. En kyllä odottanut että elokuva muuttaisi Juuson maailman mutta ehkä se ainakin kasvattaisi kulttuurikuntoa.

Minäkin löysin elokuvat aika myöhään. Vasta kun jatko-osa oli kaupassa ostin molemmat ja rakastuin. Minuun tehosi roolihahmojen pohdinnat ja dialogi. Varsinkin kuoleman pohtiminen ja Celinen toteamus että hän pelkää kuolemaa ihan joka hetki upposi.  Sinä vuonna kun löysin elokuvan tuo oli ihan totta minunkin kohdallani. Vasta ET-opinnot tänä vuonna ovat tuoneet jonkinlaisen rauhan.

Vaikka juuri painavan dialogin takia elokuva ei ehkä olekaan kaikkien mielestä "helppo" niin yksi kaupunki, yksi ilta ja kaksi hahmoa tekevät sen seuraamisesta nautittavaa. Ihan kuin vajoaisi lämpimään kylpyyn.

Lisäksi elokuvaa ei millään voi muistaa alusta loppuun joten sen katsominen on ahaa-elämystenkin takia ihanaa.

Sunnuntaina tulikin sitten toinen vanha ystävä (Star Wars: Episodi IV - Uusi toivo) jonka katsoin ala- ja yläasteikäisenä puhki. Väitän että pystyn yhäkin vaivatta täyttämään dialogin jos televisiosta menee ääni. Lempparini ovat osat IV ja VI. Uudempien haukkumisen taidan jättää ihan omaan postaukseen.

Jos mä unohtaisin aina illalla...

Viime lauantaina ei jaksettu taas lähteä Makuuniin (lievä pelko siitä että rupeavat suosittelemaan meille elokuvia heti kun astumme ovesta sisään...).

Joten päätin että Nelosen Aina eka kerta saa kelvata. Kun se alkoi tajusin että olen katsonut sitä jo ennenkin. Ja kun mursu oksensi niin tajusin että tähän lopetin viimeksi. Kannatti sinnitellä. Kun Lucylle selvisi ensimmäisen kerran että jotain oli vialla muuttui elokuva katsomisenarvoiseksi.

Ohjaajana olisin kyllä jättänyt Ulan ja Alexan  elokuvasta (mä oon tosi tylsä tosikko enkä kestä huonoja vitsejä) ja kääntynyt vaikka vahvasti draaman puolelle (onko muka Perhosvaikutus tai Kuudes aisti yhtään sen uskottavampi?). Elokuva herätti paljon pohdittavaa. Kuten esimerkiksi "Jos multa menisi muisti joka ilta niin yrittäisitkö sä hurmata mut joka päivä vai etsisitkö jonkun toisen?"

Ja sen että jos tilanne olisi realistinen kumpi toimisi oikein: isä ja veli vai Adam Sandler? Ja miten hirveän vaikea Lucyn tilanne olisi.

Ei nyt mitenkään maata järisyttävä elokuvana mutta tykkäsin ajatusleikistä. Ja tykkäsin Drew Barrymoresta (ja noista hiuksista). Ja oikeasti ehkä paras Adam Sandlerin elokuva ikinä!