Shutter Island

Tämä käytiin katsomassa jo 13.3. Valittavana oli joko tämä tai Liisa Ihmemaassa, joka meni kummallisiin aikoihin. Joten Liisaa en ole vieläkään nähnyt.

Kanssakatsojalle tuli yllätyksenä että mentiin katsomaan Leonardo DiCaprion elokuvaa. Reppana päästi suuren huokauksen. Ja takanaistuva ei olisi halunnut nähdä psykologista trilleriä (melkein hihitin ääneen kun hän alkoi regoida minun kanssakatsojalle selittämään pähkinänkuoriversioon).

Mutta sitten elokuva alkoi...

Leffan alku oli järjettömän pahaenteinen ja meinasin saada paniikkikohtauksen kun mietin että, pitäisikö lukea kuitenkin ne arvioinnit? Ja kestänkö mä? Ja pitääkö mun lähteä kesken pois?

Ja kanssakatsojankin piti myöntää että Leo on aikuistunut.Ja etä leffa oli ihan hyvä. Ja minunkaan ei tarvinnut juosta kesken pois teatterista. Ne meidän takana olevat lähtivät 30 min ennen leffan loppua! Minusta tosi kummallinen aika. Joko heti tai sitten mielestäni jaksaa loppuunkin.

Samanlaisen paniikin ovat aikoinaan herättäneet The Skeleton Key ja I Am Legend. Josta syystä yritän katsoa kauhuleffat oman sängyn turvasta. Ja listalle pääsi myös Inception. Koska minä rakastin Leoa Romeo+Juliassa & Titanicissa niin täytyyhän kanssakatsoja siedättää.

Bellissima!

Saavuin juuri elokuvan Nine ennakkoensi-illasta (kyseessä ei ole mikään blogilahja vaan vanhanaikaisesti lähetin tekstiviestin MeNaiset-lehteen ja sain liput).

Ihana! Seksikäs! Raisu!

Tosin heti kun elokuva alkoi piti tunnustaa että vaikka musikaalit ovat yhä lempielokuviani niin se taika joka oli silloin ilmassa kun näin Moulin Rougen ensimmäisen kerran on menetetty. Kaikki mitä sen jälkeen tehdään on auttamatta vain kopioita... Tosin Chicago ylsi aika pitkälle enkä pystynyt päättämään kopioiko tämä elokuva Moulin Rougea vai Chicagoa.

Varmaan se alkoi silloin pienenä kun pystyin seuraamaan tekstitystä ja katsoin My Fair Lady- ja Sound of Music-nauhoitukset kerran toisensa jälkeen. Minua ei haittaa pätkääkään jos päähenkilö purskahtaa laulamaan kesken elokuvan. Päin vastoin! Joskus minunkin tekisi mieli laulaa ruokakaupassa.

Jos saisin päättää huomenna herätessäni ammattini olisin musikaalitähti. Ja jos siis en reväyttäisi paikkoja tanssiessani tuolin kanssa. Penelope on elokuvan Oscar-ehdokas mutta minuun teki suuremman vaikutuksen Fergie. Siis niin suuren etten edes tunnistanut häntä kuin vasta elokuvan loppumetreillä.

Voi jos pääsisi Roomaan... sillä välin elokuva olisi voinut kyllä mässäillä kaupungilla enemmänkin.

Oh, Guido!

Eipäs juupas

Tajusin juuri miksi leffateatteriin lähteminen on nykyään niin hankalaa ja Makuunin kannattaminen niin helppoa...

Pohjustukseksi kerrottakoon että rakkauteni elokuviin alkoi kunnolla kun Helsingin Tennispalatsi valmistui. Vaikka moni nyt irvistääkin ja toteaa ettei ketjuleffateattereissa ole mitään hyvää (todettakoon että entisen Modestyn kahvi oli ehkä kaupungin parasta ja onhan se nyt hienoa että Tennispalatsin museossa on myös leffahulluja kiehtovia näyttelyitä kuten esim. muinoinen Tähtien sota).

Toki toinen ihana leffateatteri on entisen kotipaikkani Tikkurilan Bio Grand. Yhden salin perheyritys! Aika usein tunnen piston sydämessä kun en edes muista koska olen heitä viimeksi tukenut.

Mutta takaisin Finnkinoon. Tennispalatsissa nyt vaan on jotain hienoa, jenkkifiilistä ja saleja vaan on niin mielettömästi ettei edes tiedä mitä kaikkia elokuvia on tarjolla. Joten nyt kun Jyväskylässä yrittää suunnitella leffaan menoa niin ei voi kuin masentua...

Jyväskylän Up in the air-sali:

Helsingin Up in the air-sali:

 

Tiedän etten istu kuin yhdellä penkillä ja että pimeässä salissa ei niinkään ole väliä kuinka monta ihmistä ympärillä istuu... mutta kuitenkin!

Kuka allekirjoittaisi adressin että vihdoinkin saataisiin kunnollinen leffateatteri Jyväskylään? Ei me nyt sentään niiiiiiin pienessä kaupungissa asuta.

Oscar!

Niin kuin täällä kaukana helposti käy, valtaosa Oscar-ehdokkaista oli minulle tuntemattomia. Tietysti joukossa olisi elokuvia jotka olisin ehtinyt näkemään (Up – kohti korkeuksia, Avatar, Kunniattomat paskiaiset, Harry Potter yms. yms.) ja yhden puutteen meinasin lauantaina korjatakin menemällä katsomaan Up in the Airin.

Joten veikkauksien tekeminen on hankalaa ja siksi jätänkin sen tänä vuonna väliin.

Meryl Streepin pääosaehdokkuus oli mukava “yllätys”, samoin George Clooneyn. Mutta koska en ole nähnyt kilpailijoita (enkä vielä Clooneyakaan) niin mahdollisuuksista en sano mitään.

The Imaginarium of Doctor Parnassus joka on ehdottomasti yksi suurin odottamistani elokuvista on ehdolla vain kahteen Oscariin. Ja Avatar taas yhdeksään, joka tekee minusta kamalan moukan. Tai tosi kiireisen. En tiedä. Yleensä tykkään todentuntuisista elokuvista enkä sinisistä tyypeistä.

Jos olet sivistyneempi ja haluat veikata niin mene tänne: Oscar-extrat

OT: Mitä ihmettä tapahtui elokuvalle The Friday Night Knitting Club? Tiedän että käsikirjoittajien lakko pisti sen telakalle mutta...

Alfie

Suosittelen istahtamaan sohvalle tänään klo 21 ja laittamaan Nelosen päälle. Tosin en väitä että Tyttö ja helmikorvakoru olisi yhtään huonompi mutta minä taidan valita Alfien.

Sain Alfien ennakkoensi-iltaan liput vuonna 2005 ja rohkaistuin pyytämään sen hetkisen ihastukseni deitiksi. Deitti perui elokuvaillan päivänä ja minä menin yksin. Hetken harmistuksissani mietin että jätän väliin mutta ei tämä leffafani suostu jättämään yhtäkään ilmaista elokuvaa miesten takia. Ja hyvä niin.

Alfiessa on myös mielettömän hyvä spundtrack joka oli pakko ostaa. Kovin montaa soundtrackiä en omista  koska ne harvoin toimivat levyinä. Tämä toimii.

"Old habbits die hard, old songs they just fade away.."

Ja ne muut soundtrackit ovat: Romeo+Julia, Chicago, Moulin Rouge, Almost Famous, Coyote Ugly, Purple Rain, Graffiti Bridge ja When man loves a woman (jota en muuten löydä mistään!!!)

Veronika päättää kuolla

Loistavaa asiakaspalvelua Makuunista! Kysyin lokakuussa milloin kyseinen elokuva mahtaa tulla vuokralle kun se ei selvästikään ole tulossa teatterilevitykseen. Eilen sain asian tiimoilta taas postia jossa kerrottiin että elokuvan julkaisupäiväksi on varmistunut 10.3.2010. Kiitoksia!

Päätin että enempää en elokuvasta haluakaan tietää. Odotan kiltisti viikolle 10 ja haen elokuvan sitten vuokraamosta. Toki oli pakko googlata vähän kuvia mutta niitäkään ei löytynyt paljon. Ja elokuva on julkaistu sentään Cannesissa toukokuussa...

Toinen elokuva jota odotan on Jos Rakastat (ehdottomasti teatterissa). Lisäksi olen ihan varma että sunnuntaina näin toisenkin mielenkiintoisen trailerin mutten muista minkä...

Julie & Julia

Joitakin hyviä asioita kannattaa odottaa kauan. Sunnuntaina pääsin vihdoinkin katsomaan Julie & Julian koska se vielä sattui menemään Helsingissä. Leffaseurana oli äiti ja kanssakatsoja. Äitiin se taisi upota paremmin kuin kanssakatsojaan koska äiti on (mm.) suuri Meryl Streep-fani.

Pystyykö joku kertomaan oliko elokuva jo hetken poissa Helsinginkin saleista ja tuliko se takaisin vain joululoman ajaksi vai kuvittelenko minä?

Elokuva oli todella hyvä! Ja vaikka kerrankin istuin penkissä ilman mitään naposteltavaa RUOKAleffassa niin missään vaiheessa ei ruvennut vesi valumaan suupielistä. Tosin elokuvalla on sellainen vaikutus että tekisi mieli ostaa Julia Childin kirja ja alkaa kolistelemaan kattiloita ja patoja.

Muistaakseni kyllä itkin Sinulle on postia elokuvassa ja nauroinkin pariin kertaan. Ihan samalle tasolle Julie & Julia ei yltänyt.

Ja Julia Childin kirjan sijaan taidan tarttua ensin Julie Powellin kirjaan.

Chocolate Chip Cookies with a Twist

Leffablogihan tämä on mutta näitä vilisee aika monessa amerikkalaisessa leffassa (heti kun vinkkaatte ei-amerikkalaisen leffaruoan niin lupaan kokeilla sitä). Kaapista löytyi aineet ja netistä ohje joten dataa:

2 dl margariinia
1.6 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeri
2.8 dl vehnäjauhoja
0.5 tl ruokasoodaa
0.5 tl suolaa
2 dl taloussuklaamuruja
0.5 dl mantelirouhetta

Lämmitä uuni 200C

Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna ja sen jälkeen vaniljasokeri. Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola ja sekoita ne taikinaan. Lopuksi lisää keskenään sekoitut suklaahiput ja manteli.

Laita leivinpaperille pieniksi pyöreiksi nöttösiksi, n. 9 per pelti koska keksit leviävät. Paista uunissa 8-10 min. (Jenkkiohjeen mukaan tästä olisi pitänyt tulla 12 keksiä mutta minä sain ainakin 20)

***

Nimi on "with a twist" koska minulla ei ollut 2.5 dl suklaata joten korvasin osan mantelilla. Ohjeessa oli myös yhtä paljon fariinisokeria (jota meillä ei myöskään ollut kaapissa) ja valkoista sokeria. Lisäksi vähensin rasvan määrää puolella desilitralla. Ruokasooda on juuri se aine joka saa amerikkalaiset suklaakeksit maistumaan amerikkalaisilta suklaakekseiltä. Kolme kekseistä hävisi kanssakatsojan suuhun 10 minuutissa.

Sinällään omituista että kirjahyllystä löytyy sekä Frendien että Täydellisten Naisten keittokirjat ja kummassakaan ei tätä ollut. No joo, TN:ssä oli kyllä keksiresepti johon laitetaan suklaanpalasista silmät ja suu mutta se ei ollut ihan mitä olin hakemassa.

Suositellaan  syötväksi Wonderlandin aikana. Minä kun en uskalla Hohtoa katsoa.

Matkailumainoksia

Viime viikonloppuna telkkarista tuli Russel Crowen tähdittämä Mainio vuosi. Taas yksi elokuva joka on mennyt minulta ihan ohi. Arvelin sen kuitenkin olevan edes katsottava joten asettauduin TV:n eteen. Ja se olikin. Kelpo elokuva!

Jotenkin siitä vaan tuli kovasti mieleen eräs toinen hyväntuulenelokuva. Nimittäin Toscanan auringon alla. Kummassakin on kyse aikuisten ihmisten kasvamisesta, ja vielä ulkomailla, ja vielä tarkemmin Etelä-Euroopassa, postikorttimaisemissa.

En suosittele kumpaakaan elokuvaa matkakuumeisille. Ja vaikka kumpikin on melko imelä ja useat kohtaukset aika arvattavia niin kuitenkaan allekirjoittanut ei arvannut kummankaan loppua. Joku romanttiseen tyttöleffaan varautunut voisi jopa pettyä.

Mäkin haluan talon Italiasta tai viinitilan Ranskasta!

Paras leffaherkku?

Jenkkilässä tutustuin party snacksiin nimeltä Muddie buddies tai Puppy chow. Tai oikeastaan nimen sain selville vasta kun Googlasin reseptiä mutta tutustuin tähän vaihto-oppilasvuoden aikana koska tätä tarjotaan KAIKISSA juhlissa, varsinkin jos paikalla on lapsia.

Jokaiselle äidillä on kai "salainen" resepti tähän mutta luulisin että ne ovat kaikki lähes samoja. Jenkit käyttävät valmistukseen Chex Mix-pussia jota ei valitettavasti kai saa Suomesta. Sekaan voi siis laittaa murojen lisäksi myös suolaisia snacksejä (jos pitää suolaisen ja makean kutkuttavasta yhdistelmästä)!

Isot klimpit eivät haittaa mitään, saatat tehdä jonkun herkkusuun hyvin onnelliseksi.

Koiranruokaa

12 dl mitä tahansa muroja (tähän käytin Råg Frasin ruismuroja, kun ne on niin terveellisiä)
(1 dl maapähkinävoita)
2,5 dl taloussuklaata
0,3 dl voita tai margariinia
2 dl tomusokeria
0,5 tl vaniliinisokeria

En viitsinyt ostaa kaupasta purkillista maapähkinävoita vain tätä kokeilua varten joten jätin sen tylysti pois. Jos kaapistasi löytyy sitä, niin vähempikin suklaa riittää (vaikka 1,25 dl).

1. Varaa lähettyville iso kulho (mitä isompi sen parempi), mittoja, pari lusikkaa, nuolija, kauha (mitä isompi sen parempi), leivinpaperilla vuorattu uunipelti ja ISO MINIGRIP-PUSSI.

2. Sulata suklaa (ja maapähkinävoi) ja rasva kattilassa vesihauteessa. Kaada sillä aikaa murot suureen kulhoon (oikeasti, mitä isompi sen parempi).

3. Kun suklaa on sulaa ota se pois liedeltä ja sekoita joukoon vaniliinisokeri. Jos suklaa ei tunnu sulavan (eli viruu kulhon pohjalla mattapintaisena klönttinä) lisää vähän rasvaa. Suklaan kuuluu olla melko juoksevaa ja kiiltäväpintaista.

4. Kaada suklaa murojen päälle ja sotke ne varovasti (tässä kohtaa olet sitä iloisempi mitä suuremman kulhon löysit). Muista hengittää. Suklaa ei jähmety vaikka otteesi olisikin hellemmät (saat vain suklaisia muromuruja jos käytät lusikkaa Rambon tavoin).

5. Kun ainesosat ovat jotakuinkin seonneet ota käteesi iso kauha ja lapa murot minigrip-pussiin. Kaada tomusokeri perään. Sulje pussi. Ravista (kivaa!!!). Tässäkin kohtaa saa olla hellä. Kun kaikki murot ovat saaneet valkoisen pinnan kaada ne uunipellille. Anna jäähtyä.

Puolitin jenkkiohjeen mutta jos syöjiä on paljon ja varsinkin jos he tulevat eri aikaan kannattaa herkkuja tehdä isompi satsi (ja piilottaa osa).

Herkullista leffailtaa!

Leffatuulella

(kysymykset napattu MeNaiset-lehden leffasivulta)

Elokuva, jonka näit viimeksi?
Tähtien sota IV - Uusi toivo. Puuhasin kaikkea muuta välissä mutta tuossa leffassa on se hyvä puoli että voin palata takaisin sohvalle ja tietää tasan tarkkaan missä mennään.

....josta pidät eniten?
Kävin katsomassa Kiukun paremman puolen äidin kanssa ja koska se puhutteli minua sen hetkisessä tilanteessa lähdin teatterista yhtä aikaa itkien ja nauraen.

...joka sai hyvälle tuulelle?
Juno oli todella hyvin tehty pieni elokuva.

...jonka menet katsomaan seuraavaksi?
Toivottavasti Julie & Julia vielä tällä viikolla.

Rakkautta ennen aamua

Viime lauantaina museologian luennon jälkeen halusin katsoa jotain tuttua ja turvallista. Sellaista joka tuudittaisi kivasti uneen ilman että sen katsominen vaatisi ihan hirveästi.

Joten valitsin hyllystä Ethan Hawken ja Julie Delpyn klassikon. Juusokaan ei ollut tätä nähnyt. En kyllä odottanut että elokuva muuttaisi Juuson maailman mutta ehkä se ainakin kasvattaisi kulttuurikuntoa.

Minäkin löysin elokuvat aika myöhään. Vasta kun jatko-osa oli kaupassa ostin molemmat ja rakastuin. Minuun tehosi roolihahmojen pohdinnat ja dialogi. Varsinkin kuoleman pohtiminen ja Celinen toteamus että hän pelkää kuolemaa ihan joka hetki upposi.  Sinä vuonna kun löysin elokuvan tuo oli ihan totta minunkin kohdallani. Vasta ET-opinnot tänä vuonna ovat tuoneet jonkinlaisen rauhan.

Vaikka juuri painavan dialogin takia elokuva ei ehkä olekaan kaikkien mielestä "helppo" niin yksi kaupunki, yksi ilta ja kaksi hahmoa tekevät sen seuraamisesta nautittavaa. Ihan kuin vajoaisi lämpimään kylpyyn.

Lisäksi elokuvaa ei millään voi muistaa alusta loppuun joten sen katsominen on ahaa-elämystenkin takia ihanaa.

Sunnuntaina tulikin sitten toinen vanha ystävä (Star Wars: Episodi IV - Uusi toivo) jonka katsoin ala- ja yläasteikäisenä puhki. Väitän että pystyn yhäkin vaivatta täyttämään dialogin jos televisiosta menee ääni. Lempparini ovat osat IV ja VI. Uudempien haukkumisen taidan jättää ihan omaan postaukseen.

Jos mä unohtaisin aina illalla...

Viime lauantaina ei jaksettu taas lähteä Makuuniin (lievä pelko siitä että rupeavat suosittelemaan meille elokuvia heti kun astumme ovesta sisään...).

Joten päätin että Nelosen Aina eka kerta saa kelvata. Kun se alkoi tajusin että olen katsonut sitä jo ennenkin. Ja kun mursu oksensi niin tajusin että tähän lopetin viimeksi. Kannatti sinnitellä. Kun Lucylle selvisi ensimmäisen kerran että jotain oli vialla muuttui elokuva katsomisenarvoiseksi.

Ohjaajana olisin kyllä jättänyt Ulan ja Alexan  elokuvasta (mä oon tosi tylsä tosikko enkä kestä huonoja vitsejä) ja kääntynyt vaikka vahvasti draaman puolelle (onko muka Perhosvaikutus tai Kuudes aisti yhtään sen uskottavampi?). Elokuva herätti paljon pohdittavaa. Kuten esimerkiksi "Jos multa menisi muisti joka ilta niin yrittäisitkö sä hurmata mut joka päivä vai etsisitkö jonkun toisen?"

Ja sen että jos tilanne olisi realistinen kumpi toimisi oikein: isä ja veli vai Adam Sandler? Ja miten hirveän vaikea Lucyn tilanne olisi.

Ei nyt mitenkään maata järisyttävä elokuvana mutta tykkäsin ajatusleikistä. Ja tykkäsin Drew Barrymoresta (ja noista hiuksista). Ja oikeasti ehkä paras Adam Sandlerin elokuva ikinä!

Burn After Reading (7.11.)

Viikko sitten aikaa oli katsoa vain yksi elokuva joten Makuunissa valinta oli hankalampi. Kahden vuokraleffan taktiikka perustuu nimittäin myös siihen että sitten toinen saa olla tyttömäisempi (ja toinen vaikka mäiskettä) ja kumpikin pysyy onnellisena.

Mukaan lähti siis vain Burn After Reading. Voi ei, olisin halunnut tykätä. Ehkä en ole vaan tarpeeksi fiksu. Yksikään Coenien elokuva ei ole päässyt elämäni parhaimpien leffojen listalle. Olen kyllä yrittänyt...

 

P.S. Viivi ja Wagner

Ensimmäinen joululahja

Siivoan Juuson toimistolla kerran viikossa. Vaikka panokseni itse firmaan onkin melko vaatimaton niin työssä on etuina illanistujaisiin osallistuminen (firmassa on joitain ihan mahtavia tyyppejä) ja joka vuotinen joululahja:

Tämä taitaa vaan olla viimeiseni...

Halloween leffoja

Vaikka Makuunissa olikin osaelokuvista merkitty tänä viikonloppuna kurpitsatarroilla (= puoleen hintaan) niin täysin en antanut sen vaikuttaa vuokraamiseen. Coraline tosin oli moinen kurpitsa-elokuva mutta tietenkään en vuokralle saanut sitä kurpitsa-koteloa.

Coraline oli hyvä! Ihanan kiero ja olisi varmaan kestänyt (ja tarvinnutkin) useamman katselukerran. Kuten näkyy niin en jaksanut odottaa että se saisi kaverikseen jonkun toisen piirretyn elokuvan. Aina kun käyn Makuunissa on pakko ottaa kaksi elokuvaa. Yhden vuokraaminen tuntuu turhalta. Tosin yritän kyllä katsoa ettei kahden leffan kanssa tule istuttua kuutta tuntia tv:n edessä. Eli Australia varmaan lähtee joskus mukaan yksinään. Ihan kohta.

Angels & Demons oli parempi kuin Da Vinci Koodi. Tosin kirjan lukemisesta on jo tovi joten olin sopivasti unohtanut tapahtumat (toisin kuin ensimmäisen elokuvan kohdalla). Elokuva meni kyllä sellaista vauhtia että mietin pysyykö kirjan lukematon kanssakatsoja perässä.

Tykkäsin Vatikaaniin sijoittuvasta juonesta. Tykkäsin katsella tuttuja maisemia. Tykkäsin Ewan McGregorista. En tykännyt lopusta. Silti: parempi kuin kirja! Parempi kuin Da Vinci Koodi.

P.S. En ole vieläkään käynyt katsomassa Michael Jacksonia koska elimistö on arponut tiistaista sairastunko vai en...

The Illusionist

Lauantai-iltana kaivoin äidin digiboksin kätköistä jo huhtikuussa tallennetun Silmänkääntäjän ajatuksella että "katsotaan nyt tämä pois viemästä tilaa". Elokuva oli juuri sopiva koska rankan päivän jälkeen kaipasin jotain joka vangitsee minut telkkarin eteen ennen nukkumaan menoa.

Ensinnäkin elokuvan kuvaus oli kaunis. Välillä tuntui kuin olisi astunut impressionistiseen tauluun. Varsinkin metsäkohtaukset muistuttivat paikoin elokuvaa The Village. Jessica Biel tuo mieleen Seitsemännen taivaan (eikä hyvällä). En pysty enää katsomaan kyseistä sarjaa ilman väänteitä mutta yläaste/lukioikäisenä se oli vielä suht kova juttu perhekuvauksellaan. Kuitenkaan tässä elokuvassa VERKKOkalvoilla ei kuitenkaan pyörinyt koko ajan Mary Camden joten melko onnistunut suoritus. Edward Norton toisaalta on tehnyt parempiakin elokuvia...

Juoni oli hyvä ja loppu yllätti ainakin minut. Tosin elokuvan syvin tarkoitus ei selvinnyt siltikään. Tosin ei sen aina tarvitse olla syvää ja mietteitä aiheuttavaa. Lauantaina halusin vain hyvän elokuvan. Tähän arvioonkaan en googlannut muiden mielipiteitä koska joskus se oma mielipide on ainoa jolla on väliä.

Robbien keikalla en ollut ja vieläkin arvon olenko lauantaina This is it!-elokuvan esityksessä...

Michael vai Robbie? Robbie vai Michael?

Maanantaista asti olen pohtinut mihin rahani pistän. Jos ne nyt siis johonkin pitää pistää. Finnkinossa on tässä kuussa kaksi suurta tapausta: Robbie Williamsin livekeikka ja Michael Jacksonin viimeinen (?) elokuva. Kummatkin pitäisi mennä katsomaan jo pelkästään huomioarvon vuoksi. Tilanne nyt on vain se että yritän elää maltillisesti joten päätin että vain toinen. Mutta kumpi?

Robbieta pääsee siis katsomaan livenä kun Finnkino näyttää 20.10 herran Lontoon keikan. Robbie on mielettömän hyvä live-esiintyjä. Voin sanoa näin koska olin Helsingin keikalla. Konsertit tosin ovat niin loppuunhiottuja että niiden täytyy olla käsikirjoitettuja. Joka ei haittaa koska Robbien karisma täyttäisi helposti useammankin Hartwall Areenan kerrallaan, käsikirjoitettu tai ei. Jyväskylään saa ainakin vielä lippuja.

28.10 on puolestaan Michael Jacksoninista kertovan This is It!-elokuvan ensi-ilta. Elokuvaa näytetään vain 2 viikkoa. Olin suunnitellut että Halloween voisi olla hyvä päivä mennä katsomaan elokuva. Elokuva sisältää materiaalia surullisen kuuluisalta keikkatreeniltä maaliskuulta kesäkuulle. Trailerin perusteella katsomisen arvoinen, ja juuri valkokankaalta. Onko muuten yksikään traileri ollut sen näköinen että tuota ei kannata mennä katsomaan? Nehän on mainoksia.

Asiassa on kaksi ongelmaa. Konserttien livetaltioinnit eivät ole koskaan hyviä. Korjaan: olen nähnyt elämässäni yhden hyvän konserttitaltioinnin mutta siinä hyvyys ei tainnut johtua itse taltioinnista vaan fanituksen asteesta. Joten olen ihan varma että Finnkinossa konsertin katsominen on jotenkin kolkkoa. Jotain on pakko jäädä Lontooseen Robbien luo.

Michael Jacksonin suhteen ongelma on se että liput eivät ole menneetkään juurikaan kaupaksi. Minun himoitsemaani näytökseen on tähän mennessä ostettu 7 lippua. 7! Joten joko kaikki muut tietävät että se on huono tai ovat kurkkua myöten täynnä Michael Jacksonia.

Koska minua ei hirveästi haittaisi istua vaikka tyhjässä salissa niin vaaka alkaa kallistua Michaelin puoleen. Vaikka houkutus saada toinen puolisko vihdoinkin "live"keikalle on myös aika suuri.

Ruokaelokuvia

Viikko sitten innostuin kokeilemaan paistettuja vihreitä tomaatteja - koska väitän ettei lempiruokaa voi tietää ennen kuin on kokeillut kaikkia maailman ruokia. Eikä Juuso ollut näitä syönyt. Meillä kotona näitä tehtiin ensimmäisen kerran elokuvan Paistetut vihreät tomaatit innoittamina. Leffan lopussa tekstien seassa kun on reseptikin mutta sitä en netistä löytänyt. Monta muuta reseptiä kyllä. Maistuu parhaalta suoraan pannulta, ei kannata lämmittää seuraavana päivänä mikrossa. 

Innostuin sitten listaamaan muitakin ruokaelokuvia. Näkemättä on Julie & Julia ja Rottatouille. Chocolat on tietenkin "ruoka"elokuva numero yksi. Mutta sitten pää lyö tyhjää. Mitäs muita löytyy? Ihan varmasti ruoka on ollut keskiöissä muissakin elokuvissa. Onhan se tärkeällä paikalla jopa sellaisissa tv-sarjoissa kuin The Sopranos ja Täydelliset naiset.

Pari huonoakin on tehty. En suosittele elokuvia Simply Irresistible tai Woman on Top. Sarah Michelle Gellar Prinze on taitanut tehdä muutaman muunkin huonon mutta Penelope Cruz?

Rupeaa mietityttämääm onko Sarah jäänyt kasvojensa vangiksi. Näyttelemään ikuisesti nuoria naisia? Tai kauhuleffojen uhreja? IMDb:tä tonkimalla huomasin että Buffy näyttelee pääroolin Paulo Coelhon Veronica päättää kuolla-kirjan filmatisoinnissa. Julkaistaan Ruotsissa tämän kuun lopussa. Koskakohan meillä? (ja missä muodossa)

Olen jaksanut lukea yhden Coelhon kirjan loppuun asti. Elokuvan nyt jaksaa (lähes) aina katsoa.